Törnrosa Sec VH11-028-0062

© fisken., sivuilla esiintyvät tiedot eivät mitenkään liity kuvassa olevaan hevoseen!

Luonne

Ruusa on poni, jota ei voi kuvailla ainoastaan yhdellä sanalla. Tamma saattaa olla oikea enkeli hoitaessa, mutta seuraavalla sekunnilla voit nähdä pyöreän takamuksen vilahtavan ohitsesi ja ponin nelistävän suoraan kaurapellolle. Voi olla että saat tapella puoli tuntia, että saat neidin talutettua kentälle, mutta selkään päästyäsi poni toimii suorastaan ajatuksen voimalla. Niin mitä tässä enempää vertailemaan, on selvää että Ruusan mieli ailahtelee ilkeästä pikkuponista lasten ystävään ja taitavasta valjakkoponista laiskaan pullaponiin - lähes sekunnin välein. Tätä voikin varmaan kutsua onneksi? Olisihan se tylsää jos tallissa seisoisi automaatti tai vaarallista jos vastassasi olisi aina pystyyn hyppivä hevonen.

Miten kuvailisin tarkemmin Ruusan luonnetta? Se on ainakin varmaa että hoitajan täytyy aina olla valmis juoksemaan pakoon minkä kintuistaan pääsee, Ruusa kun ei välttämättä pelkää upottaa hampaita reiteesi. Harjatessa tamma ei millään jaksaisi seistä paikallaan ja pyörii vain ympyrää karsinassa, unohtamatta Ruusan bravuuria - piehtarointia kesken harjauksen. Tämän takia neidin karsinan läheltä löytyykin aina naru, jonka avulla voi sitoa tamman ja välttää vakavimmat vammat. Entä onko hevonen koskaan astunut varpaillesi? Varoitan, tämä on jekku jonka meidän tamma osaa paremmin kuin hyvin. Unohdut miettimään muuta vain murto-osaksi ja voit sanoa hyvästit juuri lakatuille varpaankynsillesi. Pakko myöntää, että vaikka kuinka yritämme pitää Ruusan kunnossa ei pientä rasvakerrosta voi välttää ja tähän kun vielä lisätään pullistaminen voi satuloinnissa ja valjastamisessa pahimmassa tapauksessa kestää yli kaksikymmentä minuuttia (Puhumattakaan lapsista jotka toisensa perään liukuvat selästä takaisin maahan, satulat ponin mahan alla roikkuen). Taluttaminenkin tehdään omalla vastuullaan, voi olla että pääset tallista tarhaan ongelmitta, mutta jotkut ovat käynneet räpiköimässä ojissa, kun ruoho on ollut vihreämpää aidan toisella puolella. Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus. On hetkiä jolloin lettipäinen tyttö voi tulla vastaan posket hehkuen ja sanoa "Mä rakastan tätä Luusaa!", tai naapurin maanviljelijä mutista "Tääpä onki oeva pikku koni". Voi olla, ettei Ruusa käännä korvaansakaan sen aikana kun harjaat mutakerroksen pois ja ainoastaan nauttii, tai se suorastaan ottaa itse kuolaimet suuhun kun on aika suitsia. Onneksi on edes yksi asia jossa voi olla varma Ruusan käyttäytymisestä ja se on peseytyminen. Jos tämä poni jotain rakastaa on se vettä, jopa omistaja saa tyytyä toiseen sijaan. Kun on aika siistiytyä ja päästä kylpyyn ei Ruusa millään haluaisi pysyä nahoissaan. On hauskaa katsoa ponia, joka ei tiedä miten päin olla, kun se tahtoisi vain sukeltaa veteen. Uittaminen onkin tapa pitää Ruusa virkeänä ja yhteistyöhaluisena edes hetken. Kyllä vuosien varrella on tullut mietittyä syytä, minkä takia neiti aina on kuran peitossa, kun sitä ollaan hakemassa sisään. Voikohan Ruusa oikeasti olla niin fiksu, että ymmärtää pääsevänsä kylpyyn, kun on hankkinut ihan kunnon mutakerroksen?

Raviponiksi Ruusasta ei ole suvustaan huolimatta, mutta kärryjä ei kuitenkaan olla jätetty sivuun, vaan Ruusa toimii oikein hyvänä valjakkoponina. Kouluosuuksissa tamman kiinnostus ei aina tahdo pysyä radalla ja on tullut koettua sekin että tamma pysähtyy kesken radan, eikä tahdo hievahtaakaan. Tosin yllättäähän tuo neiti välillä, kun tahtoo näyttää parasta puoltaan ja silloin ei voi kuski muuta kuin hymyillä! Silloin Ruusa kantaa itsensä hyvin ja venyttää askeltaan, joka saa ravin näyttämään lennokkaalta ja pehmeältä. Kestävyyskoe on kuitenkin se missä tämä tamma loistaa parhaiten. Vauhtia ei puutu ja Ruusa on aina innokkaasti matkassa, melkein omiin jalkoihinsa sotkeutuen. Tällöin onnistuu yhteistyökin paremmin ja Ruusa ottaa pienimmänkin pidätteen vastaan. Tarkkuuskokeissa mennään ylensä ponin mielentilan mukaan, jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta ja silloin on vain tyydyttävä virhepisteisiin. Hyvinä päivinä päästään kuitenkin läpi ilman suurempia virheitä ja tällöin voi olla varma että ponin suusta löytyy porkkana, jos ei toinenkin. Parivaljakko on myös todettu erittäin hyväksi vaihtoehdoksi Ruusan kanssa, tämä neiti kun pitää muiden ponien seurasta. Kuski voi hengähtää helpotuksesta, jos parina on rauhallinen ja kuuliainen poni, sillä silloin tämäkin tamma osaa käyttäytyä.

Kisatunnelmista muualle. Kotona Ruusa pitää eniten rauhallisista maastolenkeistä, vaikka välillä onkin mukava hiukan päästellä. Kenttätyöskentelystä tämä neiti ei paljoa välitä ja onkin fiksumpaa keksiä muuta tekemistä, jotta tamman mieli pysyy virkeänä. Talvisin Ruusa vetää mielellään myös rekeä tai tavallista pulkkaa, mutta kovemmassa vauhdissa täytyy muistaa pitää etäisyys poniin, sillä pulkkia on onnistuttu hajottamaan. Ruusa on myös koulutettu ratsuksi, mutta kuten jo yllä mainittiin on harva pysynyt selässä. Tämä tamma ei voi sietää ketään selässään, varsinkaan lapsia, jotka heiluvat joka suuntaan ilman minkäänlaista tasapainoa. Kokeneemman ratsastajan alla tamma pystyy keskittymään pienen ajan, mutta liikaa vaatiessa se tekee kaikkensa, jotta ratsastaja istuisi kentän suurimmassa vesilätäkössä, naama ihan kurassa. Talvisin Ruusa kyllä tykkää laukkailla pelloilla, mutta ratsastajan kannattaa pitää lujaa kiinni, sillä pukkeja voi sadella ihan olan takaa.

Vaikka Ruusa onkin hiukan arvaamaton ja on tuottanut omistajalle monta harmaata hiusta ja saannut tämän karjumaan vihaisena kirosanoja, on se myös onnistunut lohduttamaan päivinä, jolloin mikään ei ole halunut onnistua. Ruusan pehmeä hörinä ilta-auringossa on asia, joka saa jokaisen ymmärtämään minkä takia tämä tamma löytyy tallistamme...