|
Nimi: Valdaja Rotu: Eestinhevonen Sukupuoli: Tamma Väri & merkit: kimo Säkäkorkeus: 146cm |
Painotus: Koulupainotus Koulutus: HeA/ 90cm Omistaja: fisken., Kõrge Hobused Kasvattaja: Valter Tempus evm Syntynyt: 03.01.2010 (ikä) |
» Sukutaulu & jälkeläiset » Kisakalenteri & palkinnot » Päiväkirja & valmennukset |

Kaunis valkoinen satuhevoseni! Tammani joka sulattaa jokaisen vastaantulijan sydämen suurilla suklaanruskeilla silmillään ja karvaisilla korvillaan. Koskaan en uskonut löytäväni yhtä hyvää ystävää. Valdaja jos joku tietää milloin hoitaja tarvitsee vauhdikkaita hetkiä kaurapellolla tai vain lohduttavaa ystävää. Ystävää joka tunkee silkinpehmeän turpansa hoitajan hiuksiin ja hörisee hiljaa. Olihan sitä tullut luettua pienenä kirjoja näistä täydellisistä hevosista jotka melkein lukivat omistajansa ajatukset, mutten ikinä ajatellut että itse voisin löytää samanlaisen ja vielä täydellisemänkin hevosen. Kunnes löysin Valdajan. Valdajan, jonka ensimmäinen katse ja pehmeä hörinä sai minut tuntemaan itseni kotoisaksi.
Kolme sanaa kuvaavat Valdajaa erittäin hyvin - kiltti, rauhallinen ja ymmärtäväinen. Se miten yksi hevonen voi saada ihmisen tuntemaan itsensä hyväksytyksi on jotain aivan ihmeellistä. Jos tämä tamma ei olisi itselleni niin tärkeä voisin hyvinkin ajatella sen toimivan terapiaratsuna jonne se sopisi paremmin kuin hyvin! Kaunis Valdaja, joka ei korvaansakaan letkauta siinäkään vaiheessa kun muut hevoset ovat jo laukanneet harjat hulmuen kotiin traktorin tullessa rymisten vastaan. Valdaja, joka nauttii pienimmästäkin saamastaan huomiosta ja harjatessa sulkee silmänsä, huokaisten pitkään ja syvään tyytyväisyydestä. Usein näkee hevosia jotka pullistelevat satuloidessa, nostavat päänsä ilmaan estääkseen suitsimisen ja niitä jotka eivät siedä jalkoihin koskemista. Tällaisia ongelmia ei koskaan ole esiintynyt Valdajan kanssa vaan se on aina odottanut rauhassa kaikkia toimenpiteitä, oli kyse sitten kavioiden putsaamisesta tai hampaiden raspauksesta. Tämä karvakorva on myös oppinut seuraamaan taluttajaansa ilman riimua, eikä ole ollenkaan epätavallista nähdä isäntäämme lenkillä kylminä pakkaspäivinä ja tämän vierellä ravailevaa ponia. Tyytyväistä ponia joka on kasvattanut itselleen muhkean talvikarvan!